Sain yläasteella joululahjaksi saumurin. Jotain nuorempana ompelin, mutta harvakseltaan. Yleensä tekoset jäi kesken, kun taidot loppuivat. Saumuri on kulkenut mukana monta muuttoa, mutta pölyttyi kaapin perällä vuosia. Kunnes ennen pikkumiehen syntymää (eli n. kolmisen vuotta sitten) kaivelin sen kaapin perukoilta ja ompelin taas jotain pientä (eli vaippoja pääasiassa). Ja kun pikkumies oli 4kk, minä aloin kulkea kansalaisopiston ompelukurssilla. Ja sen jälkeen olen joka syksy ja joka kevät siellä ollut. Olen innostunut ompelemisesta jälleen ja oppinutkin jotain näiden reilun kahden vuoden aikana mitä olen kurssilla kulkenut! (Oma kone tosin pölyttyy jälleen kaapissa, jos on hetki kotona "omaa aikaa" menee se yleensä skräpätessä..)

Mutta asiaan. Löysin reilu vuosi sitten kirpparilta lasten nojatuolin, jonka päällinen oli todella karmeassa kunnossa. Vihdoinkin siinä on uusi päällinen, kurssilla ommeltu tottakai!

Kivan pirteä! Nyt tuoli on löytänyt paikkansa olohuoneesta.